Vaikka Janne Ahonen voittikin Keski-Euroopan mäkiviikon vuonna 2003, niin tästä huolimatta juuri vuotta 2007 pidetään usein suomalaisen mäkihypyn käännekohtana – suuntana alaspäin. Mitä tuolloin tapahtui? Kerromme siitä lyhyesti lisää tällä sivulla.

Kurssimuutokset sotkivat mäkihypyn talouden

Jos olet tutustunut yhtään lähemmin mäkihypyn rahoitukseen, olet saattanut kuulla EBU-rahasta eli tietynlaisesta TV-sopimusrahasta, jotka Hiihtoliiton alaiset lajiliitot saivat ennen Euroopan yleisradioliitolta. Dollarin kurssimuutokset aiheuttivat kuitenkin mäkihypylle suuria menetyksiä, eikä EBU-sopimus ole enää hengissä. Näin kurssimuutosten voidaankin sanoa syösseen osaltaan mäkihypyn syöksykierteeseen, menettihän laji kurssimuutosten vuoksi noin 300 000 euroa vuodessa vuosien 2004-2007 aikana. 2008 oltiinkin jo pulassa, koska sopimuspotti jäi kokonaan saamatta. Velkaantuminen sekä varojen yli eläminen alkoivat kiihtyä, minkä vuoksi kustannuksia oli karsittava. Karsiminen jatkuu edelleen. Tämä on tietysti vaikuttanut mäkihyppytuloksiin niitä heikentävällä tavalla. Myös varoja on entistä vaikeampaa kerätä.

Arvostelu ja vastakkainasettelu ovat leimanneet mäkihyppyä viime vuosina

Kun menestys alkoi heiketä, alkoivat mäkihyppääjät sekä valmentajat saada osakseen entistä enemmän arvostelua. Me-hengestä siirryttiin hyvin pian vastakkainasetteluun, mikä tietysti vaikutti hyppääjien motivaatioon. Vastakkainasettelu aiheutti turvattomuutta ja mäkihyppy putosi hyvin pian lähes kansallislajin asemasta pohjamutiin. Tämä on näkynyt myös lajin harrastajamäärien romahtamisena. Siinä missä Matti Nykäsen kultavuosina mäkihyppy oli erittäin suosittu laji, jonka kisoja jännitettiin kotikatsomoissa ympäri Suomen, on laji alkanut menettää viehätystään. Kun suomalaisilla mäkihyppääjillä on alkanut mennä huonosti, jopa moni lajin innokkaimmista faneista on alkanut menettää mielenkiintoaan lajia kohtaan, mikä on sääli.

Osa lajin parhaista vaikuttajista kyllästyin maamme mäkihyppyä leimaavaan vastakkainasetteluun, turvattomuuteen sekä koko ajan niukkeneviin resursseihin. Tästä seurasi se, että osa heistä päätti lähteä etsimään parempia olosuhteita ulkomailta, kuten Japanista. Osa on jopa sitä mieltä, että Suomenkin mäkijoukkueen johtokastiin saatettaisiin tarvita ulkomaista verta, jotta keskusteluun saataisiin aivan uudenlaista näkemystä ja jotta nykytilannetta saataisiin rauhoitettua. Suomesta löytyy lajin tieto-taitoa ja onkin valitettavaa, että niin kovin suuri osa vähäisistä resursseista kuluu hukkaan. Joku viisas sanoi kerran, että vastakkainasettelun aika on ohi ja tämän toivoisi pätevän myös maamme mäkihyppypiireissä!