Tyypillinen mäkihyppääjä suoritus koostuu eri vaiheista, joista jokainen on yhtä tärkeä suorituksen onnistumisen ja hyppääjän turvallisuuden kannalta. Seuraavaksi käydään läpi, mitä kukin hyppysuoritukseen kuuluva vaihe pitää sisällään.

Hyppyyn valmistautuminen

Ennen mäkihyppytornista laskemista mäkihyppääjän täytyy henkisesti valmistautua suoritukseensa. Tarve henkiselle valmistautumiselle ei ole mitenkään erikoinen kun ottaa huomioon lajin luonteen; harvapa meistä voisi kylmiltään laskea suksilla sadan kilometrin tuntinopeudella hyppyrinnokkaan ja ponnistaa siitä korkealle ilmaan!

Mäkihyppysuorituksen alkaessa hyppääjä siirtyy istumaan tornin huipulla olevalle palkille odottamaan omaa vuoroaan. Kun hyppyolosuhteet todetaan riittävän turvallisiksi ja muutenkin sopiviksi, valo syttyy vihreäksi, jolloin on hyppääjän vuoro koittanut. Mäkihyppääjä irrottautuu tällöin palkista ja lähtee liukumaan alas mäkeä jatkuvasti kovenevalla vauhdilla. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten mäkihyppääjillä oli haastetta jo laskun aikana, sillä aiemmin hyppyrimäessä ei ollut latuja suksille, vaan sukset saattoivat luisua miten sattuu. Nykyään ladut mahdollistavat turvallisen ja suoran laskun aina hyppyrin päätyyn saakka, jonka vuoksi tätä osuutta pidetäänkin mäkihypyssä kenties helpoimpana.

Ponnistus ilmaan

Ajoitus on kaiken A ja O mäkihypyn hyppyvaiheessa. Onnistuakseen mäkihyppääjän täytyy osua juuri oikeaan hetkeen hypyssään ja aikaa toimia on noin kahden sekunnin verran. Liian aikainen ponnistus tai liian myöhään tapahtuva hyppy tietävät lyhyttä hyppysuoritusta ja pahimmissa tilanteissa jopa todella hurjia vaaratilanteita. Onpa käynyt joskus niinkin, että mäkihyppääjä on täysin unohtanut ponnistaa hyppyrinnokassa ja näin hyppy on lässähtänyt alkuunsa.

Ilmassa liitäminen

Mäkihypyssä kenties hienoin ja näyttävin osuus on tietenkin se, kun hyppääjä liitelee ilmassa sukset upeassa asennossa. Tämä hetki on varmasti upein sekä hyppääjälle itselleen, että myös yleisölle. Mäkihyppääjä lentää ilmassa keskimäärin noin parista viiteen sekuntia venyttäen matkaansa mahdollisimman aerodynaamisessa asennossa. Mäkihyppääjän kannattaa keskittyä ilmassa olemaan mahdollisimman liikkumatta, jottei ilmanvastus tai tasapainoilu pilaisi suoritusta. Toisaalta on myös muutamia hyppääjiä, joille on tunnusomaista nykiä ja liikehtiä ilmalentonsa aikana.

Laskeutuminen

Tämä on hyppäämisen vaarallisin osuus. Eniten pisteitä saa telemark-laskeutumisesta, mutta turvallisempaa on jalat vierekkäin laskeutuminen. Toisinaan kumpikaan ei onnistu, vaan mäkihyppääjä saapuu monttuun kuperkeikkaa heittäen.