Eräs urheilun kansallisista tehtävistä on nostaa maan kansallistunnetta ja tässä tehtävässä mäkihyppy onnistui aikoinaan erinomaisesti. Suuri osa meistä varmastikin muistaa Matti Nykäsen kulta-ajat sekä sen, miten Matin suoritusta jännitettiin kotitelkkarin ääressä tai mäkimontun juurella. Moni meistä on varmasti myös nähnyt Matin sekä saanut hänen nimikirjoituksensa kokoelmiinsa. Mutta mitä ihmettä sitten oikein tapahtui?

Suomen ote mäkihypystä on livennyt sitten Matti Nykäsen aikojen

Matti Nykänen oli aikansa kansallissankari, mutta valitettavasti jossakin vaiheessa sekä Matin ote että koko Suomen mäkihyppyjoukkueen ote lipesivät aivan lajin kärjen tuntumasta. Matilla on ollut vaikeuksia henkilökohtaisessa elämässään, mikä tietysti heijastui myös hänen hyppäämiseensä. Nykyisin Mattia nähdäänkin enemmän tanssilavoilla kuin mäkimontussa. Myös muita suomalaisia nuoria mäkihyppylupauksia on nähty, mutta moni on siltikin sitä mieltä, ettei kukaan heistä ole saavuttanut aivan Matin kaltaista menestystä ja suosiota. Toni Nieminen taisi päästä aika lähelle, muttei ehkä kuitenkaan aivan Matin rinnalle?

Miksi juuri mäkihyppy nosti aikoinaan suomalaisten kansallistunnetta niin voimakkaasti?

Suomi tunnetaan talviurheilulajien kultamaana ja mäkihyppyä voidaankin pitää eräänä talviurheilulajien kuninkuuslajeista – onhan se uljas, jännittävä ja mielenkiintoinen laji. Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei mäkihyppy voisi lajina juurikaan kehittyä, mutta niin se vain on vuosien kuluessa kehittynyt monin eri tavoin. Esimerkiksi V-tyylin tuleminen toi mukanaan runsaasti muutoksia lajiin. Samoin esimerkiksi hyppääjien vaatetus on puhuttanut lajin vuosien aikana useaan otteeseen.

Matti Nykäsen suosion huippuvuosina mäkihyppy oli Suomessa erityisen suosittu penkkiurheilulaji, jossa menestymistä jännitettiin kotisohvilla ja jopa työpaikoilla. Oli helppoa olla lajin fani, koska suomalaisten menestys oli niin kovin ilmeistä. Matti oli myös helposti lähestyttävä kansanomaisuutensa vuoksi. Matin lentävistä lausahduksista, kuten “Elämä on laiffii”, tuli suosittuja sanontoja, jotka alkoivat elää aivan omaa elämäänsä. Vaikka Matti olikin kovin menestynyt ja suosittu urheilija, hän ei kaihtanut myöskään pieniin kisoihin osallistumista, mikä onkin varmasti yksi syy hänen menestyksensä taustalla. Tämän suosikkimäkihyppääjän saattoi nimittäin bongata myös pienillä paikkakunnilla, kuten Virolahdella, järjestetyissä kisoissa, ja Matin fanit pääsivätkin tapaamaan suosikkiaan aivan lähietäisyydeltä. Tämä tietysti lisäsi Matin suosiota entisestään ja teki hänestä kansallissankarin.